Lähtökohtia Ajankohtaista Historia Yhteystiedot
|
Keskiaikainen Viipuri Keskiaika festivaalit 2005 Kirjallisuutta |
|
||
|
|
Viipurin synty
Suomenlahden pohjukka, suojaisa mutta samalla hyvien yhteyksien varrella sijaitseva paikka oli sopiva sijainti kauppapaikalle. Sinne oli helppo tulla meriteitse, maitse tai ns. Suomenvedenpohjaa pitkin. Tämä vesitie Viipurista itään muodosti keskiajalla yhteyden Suomenlahden ja Laatokan välille. Sittemmin uoma on kuivunut, mutta vielä keskiajalla sillä on ollut merkityksensä ihmisten liikkumiselle. Arkeologisten kaivausten perusteella tiedetään, että Viipurin linnan paikalla oli 900-luvulla jokseenkin aktiivisessa käytössä ollut kauppapaikka. Lisäksi lähiympäristössä on ollut jokunen karjalaiskylä. Paikan kehittyminen merkittäväksi kaupungiksi vei kuitenkin aikansa. Esimerkiksi Turku, Tallinna, Korela (Käkisalmi), Ladoga ja Novgorod olivat pitkään Viipuria merkittävimpiä. Legendan mukaan Ruotsin marski Tyrgils Knutsson eli Torkkeli Knuutinpoika perusti Viipurin linnan vuonna 1293. Linnan perustamisajankohdasta ollaan varmoja - se käy ilmi Eerikin kronikasta, yhdestä harvoista keskiaikaisista kirjallisista lähteistä. Siitä taas nykyinen historiantutkimus ei enää ole aivan varma, oliko perustaja juuri Torkkeli Knuutinpoika. Hän ei vielä linnan perustamisajankohtana ollut Ruotsin valtakunnan johtohahmo, mutta toisaalta osallistui kyllä moniin Karjalan valloitusretkiin. Ihmisten mielissä kuitenkin Torkkeli Knuutinpoika on edelleen Viipurin perustaja ja siitä muistuttamassa on myös Knuutinpojan patsas Viipurissa entisen kaupunginmuseon edustalla. Novgorodin I kronikka toteaa yksinkertaisesti vuodesta 1293: "Ruotsalaiset tulivat ja perustuvat linnan karjalaisten maahan". Ruotsalaisessa Eerikin kronikassa paikka nimetään Viipuriksi. Samalla linna kerrotaan perustetuksi "kristittyjen ja pakanoiden maan rajalle". Linnan perustaminen muodosti Viipurista ensisijaisesti sotilaallisen vallan linnakkeen, mutta samalla se kasvoi nopeasti myös kauppakeskukseksi. Viipuri muodosti vastapainon erityisesti Ladogalle ja Nevan hallitsevalle asemalle itäisen alueen kaupankäynnissä. Linnan ympäristöön kehittyi myös muuta asutusta ja vähitellen pienestä kauppapaikasta kehittyi tunnettu karjalaisten kaupunki, kaupan ja hallinnon keskuspaikka. Kuningas Erik Pommerilainen myönsi Viipurille kaupunkioikeudet vierailtuaan kaupungissa vuonna 1403. Elämä keskiaikaisessa Viipurissa Viimeistään kesällä 1403 linna ja kaupunki erotettiin toisistaan ja kaupungin johtoon tuli raati pormestareineen. Viipuri oli keskiajalla todennäköisesti keskikokoinen kaupunki, vaikka tarkkoja keskiaikaisia asukasmääriä ei tiedossa olekaan. Kaupungissa arvioidaan olleen 1500-luvun puolivälissä noin 2000 asukasta, mutta keskiajalla asukkaita lienee ollut jonkun verran vähemmän. Suomen keskiaikaisista kaupungeista Turku oli samaa kokoluokkaa Viipurin kanssa. Kaupunkilaiset elättivät itsensä omilla viljelyksillään ja karjanhoidolla. Myös kalastus lienee ollut tärkeä elinkeino merellisessä kaupungissa. Kalakauppa muodosti keskiajalla tärkeän osan kansainvälisestäkin kaupasta, sillä kala oli keskeinen ravinnon lähde. Kauppaa käytiin Viipurissa muutenkin ja viipurilaiset kauppiaat liikkuivat myös kaupungin ulkopuolella. Kiinteät kauppasuhteet monilla viipurilaisporvareilla oli Tallinnan kauppiaisiin. Kauppatavaroita rahdattiin Viipuriin melkoinen määrä, sillä kaupunki ei pystynyt itse tuottamaan kaikkia tarvekaluja asukkaiden ja linnan tarpeisiin. Silti ainakin talvisin elinolot olivat kehnonlaiset, kuten käy ilmi piispa Magnus Nicolain kuvauksesta vuodenvaihteesta 1492-1493. Hänen mukaansa kaupungissa oli pulaa erinäisistä tarvikkeista ja tavaroiden hinnat olivat korkeat. Viipurin suotuisa sijainti edisti kuitenkin sen kasvua ja kehittymistä merkittäväksi keskiaikaiseksi kaupungiksi huolimatta suhteellisen niukoista edellytyksistä. Lisäksi linna luonnollisesti loi kaupungille vahvan sotilaallisen aseman. Kaupallisen ja sotilaallisen aseman lisäksi Viipuri oli tärkeä kirkollinen keskus. Piispanistuinta kaupungissa ei ollut, mutta 1300-luvun lopulta lähtien siellä toimivat sekä fransiskaani- että dominikaaniluostarit. Dominikaanikonventti sijaitsi niemen etelärannalla ja fransiskaanikonventti pohjoisrannalla. Molemmilla oli omat kirkkonsa ja rakennuksensa, jotka kuitenkin lienevät olleen melko vaatimattomia ja ainakin aluksi puisia. On poikkeuksellista, että molemmat laitokset toimivat samassa kaupungissa - yleensä yhdessä kaupungissa toimi vain jompikumpi konventti. Viipurin kohdalla syy löytynee pyrkimyksistä saada kaupunkiin oma piispanistuin. Tämä haave ei kuitenkaan koskaan toteutunut Vanha Viipuri tänään Pienellä kalliosaarella seisova Viipurin linna on perustamisestaan lähtien toiminut maamerkkinä ja koko kaupungin symbolina. Se on myös Viipurin vanhin säilynyt rakennus, jota tosin on rakennettu ja muuteltu moneen otteeseen. Linnan vanhinta rakennusvaihetta edustaa keskustornin alin nelikulmainen osa, jonka ympärille linna laajeni vuosisatojen kuluessa. Viipurin kaupunki rakentui linnan itäpuoleiselle kallioniemelle, josta asutus levisi edemmäs nykyiseen mittaansa. Alkuun Viipuri oli merkittävä linnoituskaupunki ja 1400-1600-luvuilla rakennettuja linnoituksen osia on edelleen nähtävissä kaupungin ympärillä. Keskiajalla Viipuri ympäröitiin muiden kaupunkien tapaan kivimuurilla, jota sotatekniikan kehittyessä jouduttiin aika ajoin uusimaan. Muurissa oli yksitoista porttia tai porttitornia, joista nykyisin on jäljellä kaksi: Raatitorni sekä 1500-luvun puolivälissä rakennettu tykkitorni, nykyinen Pyöreä torni. Molempien ulkomuoto on muokkautunut myöhempinä aikoina. Vähän pyöreän tornin rakentamisen jälkeen laajennettiin kaupungin linnoitettua aluetta kaakkoon uusilla maavalleilla ja bastioneilla. Näiden vallien sisään sijoittuu nykyinen vanha kaupunki. Vanhan kaupungin katuverkko oli alkujaan epäsäännöllinen ja maaston muotoja noudatteleva. 1600-luvulla se korvattiin suorakulmaisella, muttei edelleenkään aivan säännöllisellä asemakaavalla, joka on suurelta osin säilynyt meidän päiviimme asti. 1700-luvun lopun suuren tulipalon jälkeen asemakaavaa uudistettiin jälleen, mutta sen toteutus jäi osin puolitiehen. Silti monet Viipurin nykyisistä monumentaalirakennuksista ovat peräisin tältä 1700-luvun lopun jälleenrakennuskaudelta. Tapahtuneista muutoksista huolimatta Viipurin vanhassa kaupungissa voi helposti aistia keskiaikaisen tunnelman kaikuja. Keskiaikaisia rakennuksia on linnan lisäksi säilynyt vain pari, mutta kapeahkot kadut ja matalat rakennukset muistuttavat menneistä ajoista. Yksi kaupungin vanhimmista rakennuksista löytyy entisestä Luostarinkatu 8:sta (Vyborskaja ulitsa 8): pieni, kuutiomainen talo on rakennettu luonnonkivistä jo ennen 1600-luvulla tapahtunutta katuverkon uudistamista. Lähteet: Petri Neuvonen, Tuula Pöyhönen & Tapani Mustonen: Viipuri, opas kaupunkiin, Rakennustieto Oy 1999. Jukka Korpela: Viipurin linnaläänin synty, Karjalan Kirjapaino Oy 2004. |
|